Syksyn säpinää ja talven odottelua ....

Edellisen surumielisen postauksen myötä olemme siirtyneet ajassa eteenpäin. Ainakin almanakassa ja toivottavasti muutenkin. Ei kuitenkaan voi sanoa , että siirtyminen olisi ollut helppoa. Aatokset joka päivä palaavat siihen aikaan kun meitä oli me kaikki ja nyt meitä on vaan kolme. No kieltämättä arki on helpompaa ja kaikki , mutta tottumista tämä vaatii. Lauma on nyt jotenkin järjestäytynyt ja löytäneet oman paikkansa hankaluuksitta onneksi.
Lenkillä on helppoa kun kolme näkee kerralla eikä tarvitse koko ajan laskea päitä ja häntiä , mutta kyllä ne rakkaat ovat joka lenkillä meillä mukana sydämessä .
Tämä kuvakollaasi kertoo muutoksen rajuuden viime vuosina .


Vuosi 2013

Rufus,Janna,Fiina,Vilja,Lyyli ja Akasha

Vuosi 2014

Akasha,Fiina, Janna,Lyyli, Fambo, Vilja

Vuosi 2016 helmikuu

Akasha, Fiina, Janna,Vilja , Lyyli ja Ruuperi

Vuosi 2016 lokakuu

Meitä on siis jäljellä Janna 7,5 vuotta nyt lauman vanhimpana ,Viljuska 4v. ja pikkuveli Ruupertti 3v. 

Ihana sakki ja onneksi kaikki olleet aina terveitä - ettei mitään peikkoja nyt metsänsiimeksessä luuraile. Mutta niinhän ne olivat nuo lähtijätkin loppun asti - eli menettämisen pelko on aina jotenkin läsnä -varsinkin kun nuo menettämiset nyt sattuivat noin samaan syssyyn - mikä tietysti oli iän mukaan jo odotettavissakin . Mutta toivotaan , että tämä lauma saisi paljon yhteistä hyvää aikaa vielä pitkään.

Meillä on ollut kyllä vaudikas ja hauska syksy . Paljon ollaan seikkailtu ja uitukin vielä joka päivä. Tukkijätkältä alkaa tukit loppumaan , mutta aina joskus vielä aarteita löytyy ja nehän haetaan vaikka joen yli uiden . Pikkuisen mummaa palelee rannalla , mutta työmies suorittaa aina tukin uiton loppuun asti ja meidän muiden on vaan odoteltava :D

Joskus vähän poseeraillaankin aikamme kuluksi , sekin nyt olevinaan niin helppoa kun meitä on näin vähän :)

Janna , Vilja ja Ruuperi

Jantsu ihanuus <3

Vilja Piipuska <3

Ruupetteri alias tukkijätkä 

Pohjanmaan komiat

tytöt

No me vain lenkkeillään ja nautitaan syksyn iloista , mutta onneksi Zapparalsin muu väki edustaa . Seinäjoen KVssä hienosti isä Toivo ( FI MVA  Zapparal`s Chocolate Chunk ) oli PU2 ja poikansa Manu ( Zapparal`s Dark Choco Muzzle ) PU3 ja sai Sertin - kyllä mumman rinta oli taas rottingilla kun isä ja poika komeasti tiukassa syynissä ja laadukaassa kilpajoukossa peräkanaa paras uros kehässä . Ja Manun monta vara-Serttiä vihdoin muuttui oikeaksi Sertiksi . Meidän "kakarat" Nuka ja Koda ei oikein sitten olleet tuomarin mielestä vielä valmiita . No ne tarviikin aikaa - se on meille tyypillistä , eikä ihmetytä sinällään yhtään.

Toivo iskä PU2 & vara- Cacib Miian hienosti handlaamana :)

Manu PU3 & Sertti -hienosti Helin handlaamana :)

Nukan pitää pudottaa kilojaan ja Kodan kasvattaa muskeleitaan !! Hienosti kaikki esiintyi ja oli kiva päivä kun vielä Ruuperin jälkikasvuakin Leuvan Leon kennelistä saatiin tavata.

Pikku Pusujengi siis Aishan ja Jaren pennutkin täyttivät 6kk eli 1/2 vuotta jo . 

Käytiin Hämeenlinnassakin pentunäytelmissä hyvin tuloksin . Aapeli oli ROP pentu ja Muska PN2 -

kaikilla meni hyvin ja pentuja oli todella paljon eli kova kisa. Zapparal`s Kasv2 KP.

 Ja taas oli mummalla rinta rottingilla omiensa menestyksestä ja hienosta esiintymisestä. 

Tässä pieni läpileikkaus Pusuttelijoista :

 Zara

Tyyne

Aapeli

Lenni

Eppu Epeli taustalla siskopuoli Bonnien Jaren tyttö Moona 

Fanny <3

Kauniina kasvaa ja ihanat luonteetkin näillä Suukkosuilla - kivat uudet kodit , jotka ovat tyytyväisiä pentusiinsa-postia on siis mukava saada ja lukea .

Kaiken kivan keskellä tapahtui kauheitakin. Paula ja Aisha menivät vierailulle Kaustisille Tyyne tyttären luo ja jotain Aisha säikähti ja kun oli vieraassa ympäristössä ja hävisi lähimetsän siimekseen 

Monta päivää etsittiin isommalla ja pienemmällä porukalla . Kaikkialla kuulutettiin ja jaettiin ilmoituksia , etsijäkoirat apuna ja kaikki mahdollinen. Silti muutamaan päivään ei saatu mitään näköhavaintoa. 

Kaustisen ihmisille kaikille kaunis kiitos -koko kylä oli mukana etsinnöissä ja Nemo saksanpaimenkoira isäntänsä Petrin kanssa teki töitä yötä päivää , joka sitten lopulta johtikin Aishan jäljille ja sen seurauksena lopuksi Aisha itse hiipi omaan autoon turvaan . Voi kauhiaa kun oli kauhiaa!!!!

 Mekin Ruuperin kanssa oltiin pari päivää Kaustisen metsissä kuljeskelemassa ja hajuja jättämässä .

Kiivettiin korkealle kivelle näkemään ja näkymään .

Ruuperi -aina valmiina kuin partiopoika :)

Välillä on hyvä pysähtyä ja haistella lakeuksien tuoksuja .

Hassutellakin pitää- Halloween tunnelmissa kaiverrettiin kurpitsasta kynttilälyhty ja suurella innolla syötiin sen sisusta .

Talvi jo kolkuttelee ovella - odotamme sitä innolla .