sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Syksyn säpinää ja talven odottelua ....

Edellisen surumielisen postauksen myötä olemme siirtyneet ajassa eteenpäin. Ainakin almanakassa ja toivottavasti muutenkin. Ei kuitenkaan voi sanoa , että siirtyminen olisi ollut helppoa. Aatokset joka päivä palaavat siihen aikaan kun meitä oli me kaikki ja nyt meitä on vaan kolme. No kieltämättä arki on helpompaa ja kaikki , mutta tottumista tämä vaatii. Lauma on nyt jotenkin järjestäytynyt ja löytäneet oman paikkansa hankaluuksitta onneksi.
Lenkillä on helppoa kun kolme näkee kerralla eikä tarvitse koko ajan laskea päitä ja häntiä , mutta kyllä ne rakkaat ovat joka lenkillä meillä mukana sydämessä .
Tämä kuvakollaasi kertoo muutoksen rajuuden viime vuosina .


Vuosi 2013
Rufus,Janna,Fiina,Vilja,Lyyli ja Akasha

Vuosi 2014
Akasha,Fiina, Janna,Lyyli, Fambo, Vilja

Vuosi 2016 helmikuu
Akasha, Fiina, Janna,Vilja , Lyyli ja Ruuperi

Vuosi 2016 lokakuu

Meitä on siis jäljellä Janna 7,5 vuotta nyt lauman vanhimpana ,Viljuska 4v. ja pikkuveli Ruupertti 3v. 
Ihana sakki ja onneksi kaikki olleet aina terveitä - ettei mitään peikkoja nyt metsänsiimeksessä luuraile. Mutta niinhän ne olivat nuo lähtijätkin loppun asti - eli menettämisen pelko on aina jotenkin läsnä -varsinkin kun nuo menettämiset nyt sattuivat noin samaan syssyyn - mikä tietysti oli iän mukaan jo odotettavissakin . Mutta toivotaan , että tämä lauma saisi paljon yhteistä hyvää aikaa vielä pitkään.

Meillä on ollut kyllä vaudikas ja hauska syksy . Paljon ollaan seikkailtu ja uitukin vielä joka päivä. Tukkijätkältä alkaa tukit loppumaan , mutta aina joskus vielä aarteita löytyy ja nehän haetaan vaikka joen yli uiden . Pikkuisen mummaa palelee rannalla , mutta työmies suorittaa aina tukin uiton loppuun asti ja meidän muiden on vaan odoteltava :D

Joskus vähän poseeraillaankin aikamme kuluksi , sekin nyt olevinaan niin helppoa kun meitä on näin vähän :)
Janna , Vilja ja Ruuperi


Jantsu ihanuus <3

Vilja Piipuska <3

Ruupetteri alias tukkijätkä 

Pohjanmaan komiat

tytöt


No me vain lenkkeillään ja nautitaan syksyn iloista , mutta onneksi Zapparalsin muu väki edustaa . Seinäjoen KVssä hienosti isä Toivo ( FI MVA  Zapparal`s Chocolate Chunk ) oli PU2 ja poikansa Manu ( Zapparal`s Dark Choco Muzzle ) PU3 ja sai Sertin - kyllä mumman rinta oli taas rottingilla kun isä ja poika komeasti tiukassa syynissä ja laadukaassa kilpajoukossa peräkanaa paras uros kehässä . Ja Manun monta vara-Serttiä vihdoin muuttui oikeaksi Sertiksi . Meidän "kakarat" Nuka ja Koda ei oikein sitten olleet tuomarin mielestä vielä valmiita . No ne tarviikin aikaa - se on meille tyypillistä , eikä ihmetytä sinällään yhtään.
Toivo iskä PU2 & vara- Cacib Miian hienosti handlaamana :)

Manu PU3 & Sertti -hienosti Helin handlaamana :)

Nukan pitää pudottaa kilojaan ja Kodan kasvattaa muskeleitaan !! Hienosti kaikki esiintyi ja oli kiva päivä kun vielä Ruuperin jälkikasvuakin Leuvan Leon kennelistä saatiin tavata.

Pikku Pusujengi siis Aishan ja Jaren pennutkin täyttivät 6kk eli 1/2 vuotta jo . 
Käytiin Hämeenlinnassakin pentunäytelmissä hyvin tuloksin . Aapeli oli ROP pentu ja Muska PN2 -
kaikilla meni hyvin ja pentuja oli todella paljon eli kova kisa. Zapparal`s Kasv2 KP.
 Ja taas oli mummalla rinta rottingilla omiensa menestyksestä ja hienosta esiintymisestä. 
Tässä pieni läpileikkaus Pusuttelijoista :


 Zara

Tyyne

Aapeli

Lenni

Eppu Epeli taustalla siskopuoli Bonnien Jaren tyttö Moona 

Fanny <3

Kauniina kasvaa ja ihanat luonteetkin näillä Suukkosuilla - kivat uudet kodit , jotka ovat tyytyväisiä pentusiinsa-postia on siis mukava saada ja lukea .

Kaiken kivan keskellä tapahtui kauheitakin. Paula ja Aisha menivät vierailulle Kaustisille Tyyne tyttären luo ja jotain Aisha säikähti ja kun oli vieraassa ympäristössä ja hävisi lähimetsän siimekseen 
Monta päivää etsittiin isommalla ja pienemmällä porukalla . Kaikkialla kuulutettiin ja jaettiin ilmoituksia , etsijäkoirat apuna ja kaikki mahdollinen. Silti muutamaan päivään ei saatu mitään näköhavaintoa. 
Kaustisen ihmisille kaikille kaunis kiitos -koko kylä oli mukana etsinnöissä ja Nemo saksanpaimenkoira isäntänsä Petrin kanssa teki töitä yötä päivää , joka sitten lopulta johtikin Aishan jäljille ja sen seurauksena lopuksi Aisha itse hiipi omaan autoon turvaan . Voi kauhiaa kun oli kauhiaa!!!!





 Mekin Ruuperin kanssa oltiin pari päivää Kaustisen metsissä kuljeskelemassa ja hajuja jättämässä .

Kiivettiin korkealle kivelle näkemään ja näkymään .


Ruuperi -aina valmiina kuin partiopoika :)


Välillä on hyvä pysähtyä ja haistella lakeuksien tuoksuja .

Hassutellakin pitää- Halloween tunnelmissa kaiverrettiin kurpitsasta kynttilälyhty ja suurella innolla syötiin sen sisusta .

Talvi jo kolkuttelee ovella - odotamme sitä innolla .





perjantai 9. syyskuuta 2016

Tuonen lehto- öinen lehto siel on hieno hietakehto...

Edellisen blogin kesän riemut ja ilot kertoi kuitenkin auringonlaskun tarinaa siinä sivussa...
niin se aurinko laskikin sitten taivaanrannan taakse ja saapui ilta ja syys...

Lyyli mummeli jonka lähtöä osasimme jo iänkin puolesta pelätä ottikin mukaansa rakkaan ihanan Akashan jonka nisäkasvain (jota ei voitu leikata) yltyi kasvamaan yli mittojen ja oli jo tehnyt etäpesäkkeitä vatsaontelon täyteen . Niin mumman molemmat rakkaat lähti yhdessä kuin käsi kädessä sateenkaaren tuolle puolen . Lyyli mummeli ei onneksi ehtinyt tulla kauhean kipeäksi mutta mummelin silmistä sammui elämän valo ja sydämeni tiesi että nyt on oikea aika päästää irti ...niin paljon kuin se sattuikin .

Olit minulle kaikki.
Nyt tuo kaikki
on tallella
sydämessäni
unissani
muistoissani.
Kaikki on
on tallella.
Ja se kaikki
on jättänyt minuun
pysyvän jäljen .

(Niin kauniisti sen sanoiksi pukenut
Hanna Ekola )

Se että tämän kesän molemmat mummelit eli täysin rinnoin  nauttien yhteisistä jokilenkeistä ja sen maisemista tuntuu nyt parhaalta muistolta . Vaikka taustalla aurinko laskikin uhkaavasti , ilta auringon kajossa me elimme oikeaa koiran elämää , uiden ja riemuiten muun joukon mukana. Kumpikaan ei ollut kipeä eikä tarvinnut tinkiä elämän laadusta vaan päinvastoin elämä antoi meille kaikille parastaan <3
Kesän muistoja
                                                           Ilta auringon kajo

                                                    Akasha neiti kesäheinä

Lyyli joka alkoi tänä kesänä uimaan :)

Viimeisiä kertoja yhdessä -laukeuden tuulen puhaltaessa lempeästi



Lyyli mummelin askel vielä niin keveä


uimakaverit ja kesäilta

Lyyli ja ilta auringon lasku- mitä mahtaa mummeli ajatella 



Lyyli ja Akasha ja viimeinen kesäilta joella

Viimeinen uintikeikka ja Akasha uikin kauan ja pitkään


Kuinka paljon hyviä ja iloisia muistoja ehtikään kertymään yhteisellä taipaleella......
Lyylin kanssa kuukautta vaille 11 vuotta - pelkää iloa tämä tyttö tuotti elämääni.
Näyttelytähtenä Kansainväliseksi muotovalioksi asti, hauskoja yhteisiä matkoja - viimeinen Helsingin Maailmanvoittaja näyttelyyn -Veteraani Maailmanvoittaja -14 titteli saavutettuna..ja Lyyli nautti täysin siemauksin kun pitkästä aikaa pääsi mumman kanssa reissuun. Lyyli oli myös kahden pentueen ihana äiti , joka topakalla määrätietoisella tavallaan hoiti lapset maailmalle valmiiksi.
Sertistä se kaikki alkoi ...

Lyylin kanssa kehässä- ensimmäistä kertaa ROP ja päästiin ryhmäkehään


Rop veteraani Seinäjoella 9,5v

Veteraani Maailmanvoittaja -14  9v. 

Lyyli mamma ja ikuinen savinenä 

Lyylin  10 vuotis poseeraus


Näin surullinen oli Mopo -Lyylin ystävä ja pentukaveri , kun ymmärsi että jäähyväisten aika oli tullut.



 Nämä ovatkin sitten viimeiset kuvat muistoksi , otettiin juuri ennen sateenkaari silloille lähtöä:

                                           Lyyli 10v11kk jäähyväiset kauniille rakkaalleni <3

 Minun Lyyli mummelini <3
- tälle ikävälle ei tule loppua.


Niin paljon olisi kuvia matkan varrelta , mutta ne kaikki muistoineen on talletettu mumman sydämeen syvälle.


      Annan sinun lähteä,
                 vaikka sydän huutaa jo nyt
vuosien ikävää.

     Annan sinun lähteä,
                     vaikka kädet hapuilevat jo nyt
sinua takaisin.

                                                      Annan sinun lähteä, vaikka kyyneleitä riittää jo nyt
      valtamerien mitalla.

                                                            Annan sinun lähteä, vaikka jalkani kompastuvat jo nyt
          haparoiviin askeliinsa.

    Annan sinun lähteä
          ja keinutan sinua jo nyt
rakkauden sylistä
rakkauden syliin.

(H.Ekola)



Taivaskin suri kanssani




Akasha tuli meille Ruotsista 3 vuotiaana Catrinin lahjana kuin taivaasta. Tyttö joka osasi olla aina iloinen ja hyvätuulinen . Tyttö joka periytti ihanaa luonettaan ja kaunista ulkonäköään useille jälkeläisilleen joista onneksi saamme nauttia nyt. Akasha oli joukkoon sopeutuja ilopilleri ja näppärä kaikissa puuhissaan- osasi avata jopa jääkaapin oven kun sillä oli voittamattomia mielitekoja hedelmien ja kasvisten suhteen- senkin se on periyttänyt jopa lastenlapsilleen. Akasha pursusi suurta rakkautta suurella sydämellä meille kaikille. Ja jätti ison aukon ja ikävän meille jälkeensä.


    Tämmöinen tyttö tuli meidän iloksi ensin Sannan luokse Tuusulaan- päivää päivää :) god dag :) 
    Oli heti kuin kotonaan !

Vauhtiakin riitti hieman normi leonbergiä enemmän


                                                 Poseerauksia tulopäivänä


Akashan tyypillinen ilme 




Vilja tytär ja Akasha- onneksi meillä on Vilja ja Ruupertti ja monta muuta ihanaa muistoa Akashasta.



Nämä kuvat ovat Akashan jäähyväiskuvat juuri ennenkuin lähti Lyyli mummelin matkaan sateenkaarisilloille:



Rakas Akasha, Kasha jonka sydän oli täyttä kultaa <3

Kuten kuvista näkee molemmilla tytöillä oli onnellinen loppu - kumpikaan ei joutunut kärsimään ainakaan kovia kipuja vielä - ne vaanivat vaan jo erittäin lähellä , mutta tytöt nukkuivat rauhallisena syliini kotipihassa - niin levolliseen uneen - ikiuneen 
- Kiitos rakkaat kaikesta -ilman teitä elämäni olis ollut paljon , paljon köyhempi ja minä en olisi minä. Te opetitte minulle elämisen taidon ja laadun. 
Te opetitte mitä on rakkaus.


Taivas perjantaina 12.8.2016 - jäähyväistaivas .

Veisitkö minut mukanasi
huolien tuolle puolen 
       murheiden meren yli
rantaan
                            jossa taivas on 
                          tyyni ja tottta

( H.Ekola)


Samaan hietakehtoon Akashan ja Lyylin matkaan menivä kaikki rakkaani - myös Mantu, Rufus ja Fiina uurnissaan.




Siellä ne kaikki viisi mumman rakkainta yhdessä <3






Tuonen lehto
öinen lehto
siel` on hieno
hietakehto
sinnepä rakkaani saatan.

Siel`on kullan lysti olla
hietakehdos  keinuskella

kuunnella kehrääjä lintuu......


Viimeinen iltalento jokimaisemiin


niin hiljaa virtaa nyt meidän joki



Me jäimme tänne ikävään ja kaipuuseen ja taivaskin sen tietää.